Siilin elämää

It's official, minusta on tullut kulmakunnan siilitäti. Istun illat pihakivetyksellä jutellen vieressä ruokaansa puputtavalle piikkipallerolle. Jos sitä ei näy ruoka-aikaan, rämmin pitkin puskia huhuillen "Siili tuletuletule syömäääääään". Lenkin alussa pysähdyn keskelle kävelytietä suputtelemaan tutun näköiselle siilinuorukaiselle ja ohjaan sen pois autotien vierestä takaisin omaan tai naapurin pihaan. Meidän pihapiirissä asuu nimittäin siili. Tai todennäköisimmin se asuu läheisessä metsikössä, jota Porin kaupunki kutsuu puistoksi, mutta ei millään tavalla huolehdi siitä villistä pusikosta ja asuinalueen ihmiset käyttävät sitä lainvastaisesti lähinnä puutarhajätteen kippauspaikkana. Mutta sekös sopii siileille joita on näillä hoodeilla PALJON! Yksi niistä on alkanut hengailla meidän keittiön terassin alla ja tyyppi on osoittautunut kesyksi, eräänä iltana nimittäin törmäsin tähän tuhisijaan, menin istumaan nurmikolle ja aloin huikkia, että "Tuletuletuletule". Piru vie, se tuli ja tämä yllättävä reaktio sai minut miettimään hetken, että mitä jos se puree sormeen/varpaaseen, kun nälissään kuvittelee sen isoksi ja meheväksi kastemadoksi. Tepasteltiin takaisin terassin eteen, minä ja siili, kipaisin sille kipallisen koirannappuloita ja raa'an munan ja tästä alkoi suloinen ystävyytemme. Tänään olin astua terassilta siilin niskaan, kun tämä koiraa pelkäämätön piikkipallo odotteli jo päivällistään. Pilkka, tässä tapauksessa, siili osuu vielä omaan nilkkaan kun unohdan katsoa terassilta lähtiessäni mihin jalkani pistän. Herkkuna tarjoan välillä laktoositonta rahkaa (siileillä menee maha sekaisin tavallisista maitotuotteista ja siilin ripuliin en totisesti halua astua...), mutta pääosin olen syytänyt palleroisen piikkikitaan (sillä on melkoisen terävän näköiset hampaat!) edellämainittuja koirannappuloita ja raakoja munia. Oletteko nähneet miten siili leikkii tyhjällä munankuorella? Minä näin tänään :-) Facebookkiin latasin videon siitä, miten 7-vuotiaat serkukset pohtivat sitä, onko kyseinen palleroinen tyttö vai poika, päätyivät siihen, että se on tyttö, poika kun olisi isompi ja sillä olisi enemmän piikkejä...

Puutarhatonttuilua

Minusta ei ehkä olisi puutarhablogia pitämään, sillä a) minulla ei ole aavistustakaan useimmista kukista, joita pihassamme kasvaa, koska olen lyönyt anopilta ja äidiltäni saamani juurakot randomina minne sattuu ja siirrellyt niitä kolme kertaa kesässä sopivampaan paikkaan jos on alkanut näyttää siltä, että paikka ei ole sopiva b) leikaan puut ja pensaat tunteella silloin kun inspiraatio iskee, yleensä se iskee eri aikaan kuin puutarhakirjoissa sanotaan (ja tästä syystä esim. viime kesänä leikkaamani syreeni ei kukkinut tänä vuonna laisinkaan, mutta kasvoi sitäkin tuuheammaksi) c) lannoitus: ensin heittelen keväällä puutarhan kevättä sinne tänne (nokkoset tykkää) ja vielä hevosen kakkaa perään muistamatta minne sitä edellä mainittua edellisellä viikolla laitoinkaan (mutta taas: nokkoset tykkää, ovatkin tontin reunoilla oikein vahvavartisia ja tummanvihreitä) d) rikkakasvien kitkeminen on vähän niin ja näin, yleensä hoidan kyseisen homman ajamalla vähän ronskimmin ruohonleikkurilla tai trimmerillä e) jos saankin jonkun puskan oikein vihertämään, joko koira nostaa siihen kinttuaan ja/tai lapset ajavat polkupyörällä/polkurekalla/polkutraktorilla yli. Kukaan älköön ikinä siis tule kysymään minulta vinkkejä vehreään puutarhaan, ellei kyse ole nokkosista (kts. hoitovinkit yllä). Naapuritkaan ei kysele. Siilit ja etanat kyllä tuntuu viihtyvän... Tässä nyt kuitenkin kuvia kasveista, jotka puutarhurin kädettömyyttäkin uhaten ovat onnistuneet tänä vuonna kukkimaan.

Tämä ruusu on idioottivarma. Se kukki vielä lokakuussa 2011.

Toim. huom. Tältäkään palstalta ei ole rikkaruohoja kitketty, etanat viihtyy kivasti.

Mustikkametsässä

Päivän ensimmäinen homma oli hakea mustikat lauantaina tyttöjen synttäreille leivottavaan mustikkapiirakkaan. Pienemmät keräsi mustikat napaansa, minä ja Veera yhden piirakan verran kippoihimme. Lisäksi saatiin muutama hyttysenpurema ja rutkasti raitista ilmaa.

Jostain syystä valkoiset kangaskengät tuntui hyvältä idealta?

 

Sateisena kesäpäivänä voi...

...vaikka laskea masentuneena, että lomaa on jäljellä tismalleen viikko, saada mahahaavan listatessa mitä kaikkea loman aikana piti tehdä ja vertailulistaa mitä niistä edelliselle listalle kirjoitetuista töistä on tekemättä TAI kuunnella maanantaimusiikkia, laittaa uuniin lasagnen ja nauttia ajatuksesta, että ei tarvitse kastella kukkia tai kaavimaata! Itse aloitin ensin mainituilla, mutta vaihdoin lopulta jälkimmäisiin. Vielä viikko lomaa!

  

Jatsitunnelmia. Jonkinmoisia.

Jazzien avausviikonloppuna olin liikenteessä pikkusiskon kanssa, etelärannassa oltiin enimmäkseen The Bison-ravintolan teltassa sidukalla (ruokaakin on kehuttu) ja kuuntelemassa jotain niinkin epäjatsia kuin salkkarien Sami Sarkulan keikkaa ennen suuntautumista hyisen kylmästä rannasta keskustaan jossa Kulttuurikulmassa Jackrabbit veti hyvän keikan. Sieltä löytyikin ehkä Porin hyväntuulisimmat ihmiset, täällä kun ei porukkaa voi kovin hymyileviksi kutsua. Mutta tuolla oli sen verran humalaista iloista porukkaa, että niitä kaivattuja hymyjäkin jo irtosi yhdeltä jos toiselta. Koska kuva-aineistoa pikkusiskon kanssa tehdyltä jazzreissulta ei löydy kuin erään tuntemattoman venäläismiehen kameran muistikortilta, on tässä jonkinlaista kuvitusta eilen puoliltapäivin lasten kanssa etelärannassa pyörimisestä sekä myöhemmin illalla suoritetulta veneajelulta koko perheen voimin. Kojuja en valitettavasti ehtinyt kuvata, kun kolme eri suuntaan hallitusti marssivaa natiaista piti jokseenkin kiireisenä. Päivällä parasta antia lasten mielestä oli ne pakolliset metrilakut ja omasta mielestä The British Fudge Companyn fudget, illalla olo oli kuin olisi syönyt kilon tiivistettyä kermaa...

Tuolla ne jatsit on.

Jazzkansaa.

Tunne suuntaan, sieltä se musiikki kuuluu!

Jollakulla on isompi jolla.

Metrilaku. Maistuis varmaan sullekin.

Ai miten niin vaan sä saat kantaa fudgepussia?!?

Porin Puuvilla.

Kohti etelärantaa!

Veera katselee kirkolle.

Pelle Hermannin leikkipuistossa.

Porin silta.

Puuvilla ja liuta veneitä.

Eteläranta.

Masut ja pussi täynnä karkkia.

Pure joy!

Kuivaskeittausta.

Jotain tärkeää tuolla on menossa.

Ainahan voi treenata dressmankävelyä.

Lepotauko rannassa.