Sitä voisi kuvitella, että kun perheessä on koira, jolla on kroppaa isompi itsetunto ja pähkinää pienemmät aivot ja sitten nelikuukautinen lupsakka luppakorvaherra, olisi selvää, että pupu on vähän varautunut ja koira nenä kiinni häkin pinnojen välissä niin, että välillä pitää jo laittaa kääpiöpinseriherraa jäähylle, ettei puppeli aivan pakahdu sydämentykytyksiin. Kertokoon kuvat totuuden siitä, että kuka on parivaljakon pomo nuoresta iästään huolimatta :-) Mutta pitää kehua meidän pöhköpinseriä, että vaikka alkuun jännitti tutustuttaa koiraa joka ei ole tottunut mihinkään pikkueläimiin lukuunottamatta viimekesäistä myyrää jonka tyyppi nielaisi kokonaisena ennen kuin ehdin sanoa "Päästä se myyrä menemään"ja pientä pörröistä pupua toisiinsa, on kaikki mennyt tosi kivasti. Pupu tykkää pomppia ympäri koiraa ja koira tykkää kun pupun pipanat maistuu innostuksesta päätellen ihan tavattoman hyvältä. Toisin sanoen koira lappaa kitusiinsa ennemmin sontaa kuin tuoretta kania. Minä ja lapset päästään vähällä siivouksella pupun ulkoilun jälkeen kun pinseriherra on pistellyt pipanat parempaan suuhun. Omnomnom...
 |
| Bèbè. |
 |
| Who's the boss? |
 |
| Äiti, pupu koittaa taas haastaa ralliin! |
 |
| Jos mä olen nän niin antaisiko se mun syödä nappulani rauhassa? |
 |
| Pssssst. Mitäs nyt keksittäisiin? |
 |
| Pusu sovinnoksi :-) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti